maanantai 3. heinäkuuta 2017

hautausmaahiippailua ja näyttelyn pystytystä

Melkein voisi luulla, että olen unohtanut tämän blogin kokonaan tai sitten en ole liikkunut kotoa mihinkään pitkiin aikoihin. Kumpikaan ei ole totta. Olen vaan ollut niin laiska, etten päivitykset on jääneet ajatuksen tasolle.
Toukokuun lopulla lähdin tyttären "assariksi" ripustamaan hänen Evakkotarinoita valokuvanäyttelyä Heinäveden Uuteen Valamoon.


Edellisestä käynnistä olikin vierähtänyt vuosia ja silloin olimme liikkeellä talvisaikaan. Ainoa asia, joka on erityisen kirkkaana edellisestä reissusta muistoissa on jäätävä kylmyys! 



Matkanteko sujui mukavasti; tytär ajoi ja minä katselin maisemia!
Ensin majoituimme, sillä luostari tarjosi meille pitkämatkalaisille yösijan. Sen jälkeen ryhdyimme hommiin, jotka olivatkin melko haastavat!


Kuvassa luovutettu alue, jolta haastatellut evakot ovat lähtöisin.


Tämä valokuvanäyttelyn ripustaminen on minulle melko uutta, mutta tilkkutöitä olen pääsyt ripustamaan ammattilaisten apuna.


Kaikki kuvat tarinoineen saatiin seinille. Tytär on haastatellut ja kuvannut 16 evakkoa. Tarinat ovat hyvin koskettavia, mutta katkeruutta ei löydy kenenkään kertomuksesta. 
Näyttely on esillä 13.8. asti. Osoite on Valmanontie 42, Heinävesi.
Voit tutustua näyttelyyn täällä.


Valamo opistossa on etenkin kesäisin paljon kädentaitojen kursseja, tämän erityisen kauniin käspaikan huomasin opiston aulassa.


Iltakävelymme suuntautui vanhalle hautausmaalle pienen matkan päähän. 


Alue on ortodoksisen perinteen mukaisesti luonnontilassa eli siellä ei ole hautausmaille tyypillistä puistomaista tunnelmaa. Ei leikattuja nurmikenttiä, eikä hiekkateitä hautarivien väleissä. Vain pieniä polkuja, jos niitäkään. Joidenkin hautojen päällä on karjalaisen perinteen mukaisia grobuja eli haudanpäällistaloja. Ne on rakennettu hirsistä ja laudoista. Kuten huomaat, niissä on todella taidokkaat puuleikkaukset päätylaudoissa.


Suurimmalla osalla haudoista seisoi perinteinen, puinen ortodoksi risti. Ortodoksisen ristin erottaa luterilaisesta tuo alempana oleva poikkipuu, joka on aina kuvan mukaisesti vino. Jäkälät ja naavat koristavat lähes jokaista ristiä. Hautausmaalla lepää parisataa luostari- kilvoittelijaa, Petsamon ja Konevitsan luostareiden viimeiset veljet sekä Lintulan luostarin nunnia.
Kilvoittelijoiden hautaristeissä lukee mielenkiintoisia asioita, kuten kilvoitteluvuosien lukumäärä ja mm. se, mikä oli kilvoittelijan asema. Oliko hän viitankantaja vai kuuliaisuusveli, kenties munkki tai peräti arkkimandriitta (ansioitunut luostarin johtaja tai pappismunkki).



Erikoisin hauta lienee tämä kirjailija Pentti Saarikosken hauta, jota koristi ties kuinka monta kynää. Suurin osa kuulakärkikyniä, mutta joukossa myös lyijykyniä. Katetun ristin pokkipuulla oli myös kolikoita ja pieni kirjelappu. Saarikoski ei ollut ortodoksi, vaikka viettikin viimeisinä vuosinaan paljon aikaa Valamossa. Omaisten toivomuksesta hänet on kuitenkin haudattu tänne. 


Hauta erottui jo kaukaa väriläikkänä muuten hyvin ruskeassa maassa. Muitakin kuuluisuuksien hautoja paikalta löytyy, ainakin mieleen tulee nyt Rauni Mollberg.


Hautausmaalla sijaitsee kaksi tsasounaa, joista kuvassa Herman Alaskalaisen tsasouna.


Tsasounan takaseinässä on kaunis puuveistos. Joku lintu on huomannut sen päällä olevan hyvän paikan pesälle. Tämä vanha hautausmaa on tutustumisen arvoinen paikka, paljon mielenkiintoisia asioita.




Itse luostarialue on hyvin hoidettua ja koko vierailumme ajan siellä hääräsi puutarhuri nurmikoita haravoiden ja kukkia hoitaen. Edellisen vierailun aikana nukuimme askeettisemmissa huoneissa, nyt oli oma kylpyhuone. Televisioita tai radioita ei huoneissa tietenkään ole ja alueella hiljennytään muistaakseni jo klo 21. Toki senkin jälkeen voi ulkona liikkua, mutta ei ole sopivaa mekkaloida. Vierailijoiden on myös mahdollista lainata luostarin polkupyöriä. Niillä on kätevää polkaista tutustumaan ympäristöön. Alueelta lähtee kaksi luontopolkua, toinen metsäinen ja toinen järvenrantaa kulkeva.


Valamo on tunnettu hyvistä ruuista, viineistä ja munkeista. Ja nyt tarkoitan niitä sokerimunkkeja! Tässä rakenuksessa on pieni myymälä, josta saa monen muun matkamuistoksi sopivan tuotteen lisäksi niitä Valamon kuuluisia viinejä ja kuohuvia. 


Alueen puut ovat todella mahtavia!


Kannosta jo näkee, että monta runkoa on lähtenyt kulkemaan samaa matkaa.
Jos satut kesälomallasi liikkumaan Heinäveden suunnalla, kannattaa poiketa!

Niin, ja siellä kukkui käki!
Vaikka kuinka pitkään!



2 kommenttia:

  1. Hieno paikka, voisi joskus käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käy ihmeessä, jos tuolla päin kuljeskelet! Kuka vaan voi käydä lounaalla tai kahvilla ja samalla tutustua luostarin alueeseen ja ehdottomasti tuohon tunnelmalliseen hautausmaahan.

      Poista