torstai 30. toukokuuta 2019

Tuusula-Järvenpää

Hellurei pitkästä aikaa!
Muutama vuosi on vierähtänyt edellisestä postauksesta ja saattaa tulla tunnelma, että en ole sinä aikana käynyt yhdessäkään kivassa paikassa. No kyllä olen, mutta on kirjoittelu vaan jäänyt. 


Tänään käytiin Kirsti-serkun kanssa polkemassa Tuusulanjärven ympäri, semmoinen kahden hengen ympäriajot. Moottoripyörillä on Päijänteen ympäriajo ja pienemmillä peleillä mennään pienemmän järven ympäri. Hieman harjoitusta tulevalle lomareissulle. 


Meillä ei ollut mitään aikataulua, pysähdyttiin, jos oli kiinnostavaa. Tässä pytingissä oli pop up-kahvila ja käsityömyymälä. 


Jätskitauko oli ihan pakko pitää. Laku-sitruuna oli makuna ja eka mun kesäjätski, Kirsti oli tietenkin ehtinyt  jo aiemmin herkutella, mutta Maltalla ja sitä ei ehkä lasketa. Eli minun laskennon mukaan molemmilla ekat kesäjädet.


Muutama museo osui matkalle ja tässä ensimmäinen. Aleksis Kiven kuolinmökki. Ovet oli lukossa kun mentiin, mutta mökin ympäri pyörittyämme museon nainen tuli ja pääsimme katsomaan sisäpuoltakin. Minulla ei tietenkään ollut museokorttia mukana. Nyt olen ottanut siitä kortista kuvan, kelpaa kuulemma sisäänpääsyyn. Kännykkähän on kuitenkin lähes aina mukana. 


Tämä on kyllä ikkunan läpi otettu kuva, silloin ei vielä osattu arvata, että päästään sisällekin. Torpassa on tämä keittiö ja pieni kammari. Parhaimmillaan torppaa asutti 3 aikuista ja kolme lasta. 


Tämä on se sänky, johon Aleksis Kivi kuoli. Hän oli ollut potilaana Lapinlahdessa ja kotiutettu, mutta kodittomana miehenä hän oli tullut veljensä mökille. Muistaakseni ehti asua vuoden päivät veljen, hänen vaimonsa ja heidän kolmen lapsen kanssa tässä pikkuruisessa mökissä ennen kuolemaansa.


Minä sitten pidän näistä vanhoista ikkunoista! Vain ylimmät ruudut ovat uutta lasia, alemmat rivit vanhaa. Niiden läpi ei näe tarkasti. Ja matka jatkuu.


Halosenniemi. Superkaunis paikka. Puutarhassa emme vierailleet, se jäi seuraavaan kertaan.


Olisin kyllä mielelläni vieraillut täällä jo Halosen isännöidessä uljasta hirsitaloaan. Nuo ikkunat, ne on aivan ihania!



Mikäpä olisi ollut istuskella pöydän ääressä ja ihailla Tuusulanjärveä. 
Halosenniemessä ei olisi saanut kuvata ollenkaan. Olin jo ottanut useita kuvia, kunnes tämä selvisi ja siksi en laita mitään taulukuvia tänne.

Naisia tupa täynnä

– maalauksia naisilta kuin naisistakin
Pekka Halonen, Punapukuinen nainen 1911, yksityiskokoelma. Kuva Matti Ruotsalainen14.5.–8.9.2019
Pekka Halonen, Elin Danielson-Gambogi, Helene Schjerfbeck, Maria Wiik, Amélie Lundahl, Albert Edelfelt, Ellen Thesleff, Fanny Churberg, Venny Soldan-Brofeldt, Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Eero Nelimarkka, Tyko Sallinen, Helmi Biese, Anna Sahlstén, Eemil Halonen, Marcus Collin, Anders Zorn
Halosenniemen kesän taidenäyttely täyttää taiteilijakodin naisilla. He tulevat esille niin loistavina taiteen tekijöinä kuin myös kuvauskohteina monissa rooleissa – arkisissa askareissa, rakkaina vaimoina, lapsina tai viettelijättärinä. Näyttelyn teokset ovat kultakauden taiteilijoiden merkkiteoksia sekä hyvin harvoin julkisesti nähtyjä maalauksia yksityiskokoelmista.


Näyttely oli siis tuo Naisia tupa täynnä. Paljon hienoja tauluja, mutta kyllä oli kiehtova tämä talo! Mikä upea ateljee! Ja muutkin huoneet. Vanhempien makuuhuone mahtavine uuneineen. Siinä olikin niitä peltejä, joita laitetaan kiinni ja auki, peräti 8. Ja uunissa oli myös jännittävä kupariovinen säiliö. Sen tarkoitus ei ihan tarkkaan ollut oppaankaan tiedossa. Arveli, että ehkä lääkkeitä varten, pysyivät lämpiminä. Minä taas veikkailin paikaksi pitää kuumavesipulloja lämpiminä. Jos piipahdat paikalla, katsele uunien luukkuja erityisen tarkasti. Ne on Halosen veljen tekemiä kuparisia taideteoksia. Yhdessäkin luukussa on emakko syöttämässä porsaitaan. 


Koko matkan tuuli voimakkaasti ja jotenkin tuntui, että aina puskimme vastatuuleen ja usein ylämäkeen. Vain yhden kunnon alamäen muistan.


Pysähtelimme muutamiin mukavannäköisiin puoteihin. Tämä oli Memories-niminen navettaan tehty sisustuskauppa. Jotkut noista orvokeista on niin tympeän naaman näköisiä, että oli ihan pakko ottaa kuva. Etenkin takarivin tyypit, ne vasta happamilta näyttävät.


Ainolaan oli tarkoitus mennä, mutta kuinkas kävikään! Hörpimme lippumyymälän kahvilassa kahvetta ja haukkasimme herkullista punajuuri-fetapiirasta niin hartaasti, että olisi ollut vain vartin verran aikaa olla Ainolassa.
sekin jäi toiseen kertaan. Oikeastaan toisella kerralla voisi pyöräillä suoraan Ainolaan ja Halosenniemen puutarhaan ja palata kotiin fillaroiden.